Elämä on hetkiä toisen perään. Näitä ei saa kelattua takaisin ja otettua uudestaan. Kertakäyttö-elämää… On vain yhdet ja ainoat ensiaskeleet lapsella, ensimmäinen kerta kun opetellaan ajaa pyörällä, ensimmäinen työpaikka. Itseasiassa kaikkea kokeillaan / tehdään ensimmäisen kerran. Nämä edellä mainitut on tietysti tärkeitä virstanpylväitä kenelle tahansa, mutta entä arjessa. Ymmärrätkö, että et saa elettyjä sekunteja, minuutteja takaisin. Olen itse välillä havahtunut, kun käynyt katsomassa urheilua tai keikkoja, että kuinka paljon sitä tulee katsottua näitä tapahtumia linssin läpi. Toki saahan siitä muiston itselleen ja voi katsella myöhemmin, mutta menettääkö siinä sen ainutkertaisuuden. Minun mielestä välillä menettää. Voi olla joskus onni, kun kännykkä jää kotiin ja saa ihan keskittyä ja kokea koko tapahtuman ”rauhassa” ilman painetta, että jää kuvaamatta joku huippuhetki.
Live on liveä… näin on. On aivan eri asia katsella esim. jääkiekkoa kotisohvalta kuin jäähallin katsomossa. Paikan päällä aistii aivan eri lailla koko tapahtumaa. Tuoksut, äänet nämä kaikki jäävät pois, kun töllöttää kotosalla ja mikä pahinta kotona voi olla vielä puhelin kädessä tai läppäri sylissä ja keskittyminen on aivan toista kuin paikan päällä. Entä sitten kun vielä jakaa nämä hetket. Olen nyt käynyt tyttären kanssa katsomassa paljon eri esiintyjien keikkoja. On hienoa jakaa noita hetkiä ja uskon, että niistä jää myös positiivisia hetkiä jälkeläiselle. Pojan kanssa eri pelitapahtumia kiertäen olen päässyt myös tuohon E-sport maailmaan paremmin sisään ja hyvin ymmärrän tuon vetovoiman. Yhteisö jossa jokainen saa olla omanlaisensa ja jokainen otetaan mukaan yhteisöön on todella terveellinen paikka olla ja kasvaa. Itse vanhemman sukupolven edustajana ihailen nuorten välittömyyttä ja tuota hyvää mieltä mitä tuolla jaetaan. Tuolla ei eri maiden rajat näy vaan kaikki kuuluu samaan heimoon.
Hieman ajatus lähti taas karkailee… yritän vain sanoa, että nauttikaa jokaisesta hengenvedosta. Jokainen hetki on ainutlaatuinen. Anna aistien olla auki. Seuraavan kerran kun juot aamukahvia, älä vain juo sitä. Nauti sen lämmöstä joka välittyy kupin kyljestä, nauti tuoksusta joka leijailee asuntoon jo kahvinkeitosta. Ota hetki rauhassa, kun otat ensimmäisen siemauksen ja anna lämmön tunteen tulla. Huomaat että onkin aivan eri juttu kuin vain hörpätä kahvit aamulla nopeasti.
Samalla kun kirjoitan huomaan, että minunkin täytyy rauhoittaa omaa tekemistäni. Helpommin tietysti sanottu jälleen, mutta päätän nyt yrittää. En aio enää ihan joka hetkeä taltioida, vaan teen senkin harkiten ja rauhassa kun siltä tuntuu. Onneksi on vielä loppuelämä aikaa harjoitella.
Päivä ja hetki kerrallaan….