Riemumielin käyn kohti vuotta 2024. Muutamat tummat pilvet seuraavat, mutta enemmän aurinkoa odotan tähänkin risukasaan tulevaisuudessa. Mieli on kirkkaampi ja toiveikkaampi tulevaisuuteen. Olen tässä pohtinut myös elämän menoa pyhien aikana, katsellut vanhoja kuvia ja muistellut menneitä. Jokainen ihminen kehen törmää maailman menossa, jokainen jättää jäljen. Toiset ihmiset jää sydämeen ja toiset painetaan sappeen:) Valitettavasti joskus jotkut tallovat syviä ja kipeitäkin jälkiä jopa ilman, että ymmärtävät mitä tekevät.
Tämä vuosi on opettanut itseäni olemaan avoimpi, uskomaan itseensä ja arvoihinsa. Itsetunto on noussut kohisten päästessä tekemään asioita ja vaikuttamaan ympärillä oleviin. Ymmärrys omista taidoista ja näkeminen, että pystyy vielä oppimaan on tuonut mukavasti lisäenergiaa.
Kuten alussa kirjoitin, olen muistellut vanhoja. Itselleni on lähes perisynti aina välillä ruveta huokailee vanhojen asioiden perään. Kaikella on ollut tarkoituksensa ja toivottavasti jostain on jotain opittukin. Kiitollinen olen kaikille teille ihanille ihmisille joihin olen saanut edes hetken tutustua. Monesta on hyviä muistoja jäljellä, nimet ehkä välillä unohtuu, mutta kasvot vielä jotenkin muistetaan.
Kuinka paljon me kohdataankaan ihmisiä elämän aikana. Aina sitä ei ole tajunnut, mutta onhan se rikkaus. Sitä vielä kun pudottaa omat ennakkoluulot ihmisistä voi todella löytää uusia mukavia tuttavuuksia. Elämä opettaa kyllä tässäkin asiassa.
Olen tehnyt itselleni eräänlaisen kuuden vuoden suunnitelman. Vuosi 2024 on kehon ja hyvinvoinnin vuosi itselleni. Katsotaan miten suunnitelma pitää. Onneksi minä en ihan omin voimin tähän lähde. Vuodelle 2024 kohdistuu myös aika paljon oppimista, haaveita ja tavoitteita.
TOIVOTTAVASTI JOKAINEN SAA ONNENHETKIÄ VUOTEEN 2024!!!!