Hupsis, aika liitää… tavoitteeni oli siis joka viikko kirjoittaa tänne blogiin. Hyvä, että ehdin kirjoittaa edes joka kuukausi. Paljon on kaikenlaista tekemistä ollut. On tullut käytyä Joensuussa ihmettelemässä heidän valtavan upeaa sisähallia ja muitakin loistavia liikuntapaikkoja. On saanut viettää lasten kanssa aikaa kuskaamalla heitä ympäri Suomea harrastustensa perässä ja ihan nastaahan se on. Upeita muistijälkiä elämään…
Olen myös tässä opiskelun/työn yhteydessä alkanut tajuamaan kuinka asioilla on taipumus järjestyä. Muutama vuosi sitten oli aivan rikki koko ihminen ja ei minkäänlaista ymmärrystä miten mennä eteenpäin. Nyt jopa aavistuksen rauhallinen olo valtaa mielen, että meille käy hyvin. Olen aidon oikeasti nyt päässyt sellaiseen työympäristöön missä tunnen arvostusta ja tasa-arvoisuutta. Toki ei niissä vanhoissa piireissä mitään varsinaista vikaa ole, mutta jotenkin nyt tunnen, että saan aika vapaasti olla itseni ja se on hyvä niin. Tottakai samalla myönnän olevani lähes päivittäin ihan pyörällä päästäni kun kuulen kaikenlaisia termejä ja sanastoa mitä en ole entisessä elämässä tarvinnut, mutta luotettava on siihen että joskus jopa minäkin näitä sanoja tulen jakelemaan.
Nyt on hyvä olla. Ei tietysti mitenkään täydellistä ole, mutta ei se haittaa enää siihen malliin kuin joskus on tehnyt.
Talvi on taittumassa ja kevät valtaa sijaa. Mulle kevät on ollut raskasta aikaa aina. Auringonvalon lisääntyminen aiheuttaa hirveää väsymystä ja jopa paniikkia. Tätä voi olla vaikea tajuta, mutta näin se vain on aina ollut. Nyt on kuitenkin jotain erilaista tässäkin ajassa, ehkä hieman väsymystä havaittavissa, mutta poiketen useaan muuhun kevääseen odotan innolla lumien sulamista ja kesän tuloa.
Liittyy ehkä päätökseen yrittää lähteä reissuun kesäkuussa Inarinjärvelle, kalastuslupa on jo!
Ai niin. Oon jatkanut käymistä kuntosalilla vähintään pari kertaa viikossa. Mikä siis saavutus jo sinällään. Pari kertaa mennyt jo siihen kun pois lähtiessä hymyilyttänyt mahdottomasti kun ollut itseensä tyytyväinen asiasta. En mitään paineita asiasta kasaa, mutta toistaiseksi tuntuu että taitaa jäädä tavaksi.
Karkkilakko myös pitää… kohta jo 2 kuukautta!