Vanhan loppu on uuden alku. Fraasi jota on saanut useasti kuulla. Itsekin sitä varmaan käyttänyt lohduttaakseen jotain läheistä. Välillä kyllä pitänyt tuota lausetta hieman itsepetoksena, että ei se kyllä aina niin voi mennä. Itse olen saanut nyt todeta tämän, että toden totta sanonta pitääkin paikkansa ja se uusi voi olla jotain niin paljon parempaa mihin ikinä ei olisi voinut kuvitellakaan.
Prosessi uuden alkuun käynnistyi vuonna 2018…..
Ensimmäisenä tämän vanhan minän tuskaisa muuttuminen uuteen minään. Siis en nyt väitä olevani tämän prosessin edes keskivaiheessa, mutta muutosta on tullut tehtyä. Mikä tekee siitä tuskaista on itsensä tutkiskelu ja se kuinka on antanut omille päänsisäisille mietteille liikaa valtaa eikä ole osannut vaan olla.
Mustavalkoinen maailma on saanut jo hieman harmaan erisävyjä, vaikkakin omat mielipiteet ovat edelleen aika vahvoja mielipiteitä. Armollisuutta itseään kohtaan on opiskeltu ja se on tuonut tilaa hengittää. Hetkessä elämisen taitoa on opiskeltu ja opiskellaan kokoajan enemmän. Tarkoittaen, että vähemmän vanhan mietintää kuinka olisi pitänyt tehdä eikä mietitä tulevaa miten pitäisi tehdä. Otetaan maailma vastaan nyt ja tässä. Olen ymmärtänyt, että kun oppii pieniä arkisiakin opittuja tapoja rupeaa päivien tunnitkin tuntumaan pidemmiltä ja entistä riittävimmiltä. Kaikki ei vilise silmissä.
2022 oli vuosi jolloin aika paljon loppui. Työ, jota olin 25 vuotta tehnyt ja 10,5 vuotta samassa paikassa loppui ensimmäiseen irtisanomiseen urallani sinä kesänä. Terveyskin antoi omat muistutukset ja olikin tiedossa, että alanvaihto on seuraava viisain ratkaisu. Mutta kun olet luonut vahvan identiteetin yhden osaamisen kautta on aika pelottavaa ja todella hämmentävää miettiä jatkoa. Tosin tässä auttoi myös kanssaihmisten luottamus siihen, että on vielä paljon annettavaa kunhan vain löydetään se JUTTU.
Tätä vuotta 2022 ei tietysti helpottanut oman supersankarini poismeno eli isäni. Siitä kirjoitan joskus myöhemmin lisää…
Nyt vuonna 2023 joulukuussa, kun näitä kirjoitan tässä ylös hieman pomppien eteenpäin en ollutkaan tajunnut, että vaikka kuinka on tullut lunta porstuaan niin on tässä silti se aurinkoinen puoli.
Olen nyt opiskelemassa uutta ammattia, upeassa oppisopimustyöpaikassa. Aivan täynnä uusia ideoita. Täynnä elämäniloa ja –janoa. Päivä päivältä, askel askeleelta hetkessä kiinni. Suurin kiitos kuuluu kyllä omalle perheelle, josta saan sen suurimman energian eteenpäin. Nykypäivän nuoriso mihin lapseni kuuluu on vaan niin paljon parempaa. He ymmärtävät ajassa elämisen. ”Ota happee iskä!”