Vihdoinkin sain itsestäni irti ja rupesin kirjoittamaan. Tosi pitkä tauko tuli tässä kirjoittelussa, mutta ei vaan tuntunut tähän aikaa löytyvän. Mutta asiaan siis…pidin tuossa kesälomaa ennen ja jälkeen juhannuksen. Suunnitelmahan oli mennä lomalla Inarijärvelle. Reissu toteutui parhaalla mahdollisella tavalla. Hieman alkuvaikeuksia tosin aiheutui venetrailerin valoista, mutta nekin saatiin jotenkin ratkaistua.
Sunnuntai-iltana matka alkoi kohti Nellimiä tosin nyt oli suunnitelmissa olla kiirehtimättä ja ajella hieman mutkille. Matka suuntautuikin itäpuolelle päin ja ajelin Viitasaarelta Iisalmeen. Sieltä Kajaanin kautta Hyrynsalmelle. Tässä vaiheessa huomasinkin kyltin paikasta, josta olin jo pitkään ajatellut käyväni ja niin huomasin olevani kohta puolin Raatteen portilla. Kävin tuolla sotamuseossa sekä muisto paikalla, joka todella teki vaikutuksen aiheuttaen iholle kylmät väristykset. Onhan tietysti tuo Raatteen tien taistelu merkitykseltään ollut Suomen säilymiselle hyvinkin tärkeä, mutta kun katso sitä kivimäärää, joka kuvasi uhrien lukumäärää niin ei näissä sodissa oikeasti ole voittajia kentällä. Siellä on vain se velvollisuus mikä tarvitsee suorittaa oman isänmaan puolesta.
Hetken näille ajatuksille antaneena matka jatkui eteenpäin. Ei pitkään tarvinnut mennä, kun seuraava vaikuttava teos oli edessä. Nimittäin ”Hiljainen Kansa” teos. Siinä on kokonaisuus, jossa ajateltavaa riittää ihan jokaiselle. Nämä hahmot, jos riisutaan jää paikalle tuhatkunta ristiä….
Matka jälleen jatkui kohti Kuusamoa ja sieltä Rovaniemelle. Tässä välissä oli myös pitkä pätkä todella kapeaa ja heikkokuntoista tietä, joten matkan teko oli aika hidasta. Onneksi valmiissa maailmassa ei ole kiirettä.
Matka jatkui ja välillä piti pysähdellä ottamaan pieniä nokosia ja ihastella muutenkin maisemia. Tiistaiaamulla puoli seitsemän saavuin Ivalon kirkonkylään, missä olikin jo kahvila auki ja sai maittavat kahvit ja sämpylät naamaan. Vielä koukkaus S-markettiin ja sitten kohti Nellimiä.
Nellimin satamasta jäät mukaan ja venettä vesille.
Se hetki, kun vene irtautui Nellimin rannasta ja tiedossa on, että seuraavan kerran tarvitsee tulla kotimatkaa varten autolle…. mikä fiilis.
Telttapaikka löytyi muutaman tsekkauksen jälkeen pienen pienestä saaresta, minkä herrana elinkin koko ajan reissussa ollessani. Koska tästä reissusta on jo muutama viikko, kun nyt kirjoittelen ei ihan aikajärjestys varmaan mene oikein. Mutta reissu sai lentävän lähdön, kun sain komean nieriän (1,4 kg) heti kärkeen ja siitä tein graavattua sekä paistettua kalaa. Voi kun oli makoista. On meinaa aika kiva aamulla herätä, keittää pannukahvit ja pistää tumman leivän päälle graavi nieriää. Maisemat kun vielä hellii mieltä.
Muutenkin reissuni aika keli suosi aivan älyttömän hienolla tavalla. Muutamana yönä ja iltana sain nauttia täysin tyynen ja rauhaisan Inarijärven sylissä. Uistellen ja kuunnellen kuikkien huutoa ja katsellen koskeloiden pöyhistelyä. Se rauha mikä sieluun tulee, on vaan niin kertakaikkisen mahtavaa. Upeat kelopuut ja vuosituhansien muovaamat kivet rannoilla. Kirkas vesi, joka välkkyy auringonpaisteessa. Auringon mikä ei tuolla pohjoisessa laske. Vaan paistaa yötä päivää pitäen valot päällä, jotta ihminen saa huomata tuon pohjoisen kauneuden ja nauttia siitä.
Uistelu tuotti reissun aikana tulosta ja sain yhteensä 5 taimenta ja 2 nieriää.
Kertakaikkisen upea reissu mistä olen onnellinen, että pääsin tämän tekemään. Vaikka en pohjoisissa syntynyt ole, on tuo Inarijärven syliin pääseminen kuin kotiin tulisi. Haikeata olikin tuolta lähteä, mutta toive elää taas jälleen tapaamisesta. Ehkä kenties vielä tänä vuonna uudestaan….
Kuvia laittelen tänne reissusta. Työn alla vielä video YouTube-kanavalleni TulenHaltija. Aivan priimaa ei tuosta kuvaamisesta tullut, ei edes sinne päin. Täytyy vielä harjoitella paljon tuota GoPron käyttöä, mutta kivaa tuo kieltämättä on.
Niin elämäähän on ollut myös loman jälkeen. Saanut taas uusia juttuja kokeilla töissä kuten festarialueen kasaamista ( telttoja, esiintymislava, valoja, sähköjä, tietoliikenneyhteyttä yms.) aivan parasta! Uskomattoman monipuolista tekemistä kaiken kaikkiaan. Tutustunut samalla taas uusiin mahtaviin tyyppeihin ja aika monenlaista innostavaa ajatusta tullut siitä mitä sitä isona tekisi.
No kesästä on nyt selvitty ja paras vuodenaika on tässä ja nyt. SYKSY!!
Aivan parasta on pakkasen kirvoittamat syysaamut, tyyni järven pinta josta heijastuu satumainen maailma metsän eri väreistä. Pimeät illat, jolloin tähdet loistavat ja kuu heijastaa hopeaansa. Syksyllä muutenkin ilma on ihanan raikasta ja on helppo hengittää.
”Pimeässä valot näkyy paremmin”
Syksyn tullessa on myös taas opiskelut alkaneet. Toinen vuosi on saanut lentävän lähdön ja haalin itselleni urakaksi heti 4 kurssia ja 2 näyttöä. No niitä täällä iltapimeinä teen ja varsinkin silloin kun ulkona sataa. Nyt on ollut aika paljon itsensä tutkiskelua noissa aineissa ja onkin alkanut tässä hahmottumaan kuinka paljon sitä onkin jo reppuun asioita tullut kerätyksi mukaan.
Elämä antaa mahdollisuuksia ja niitä täytyy napsia kiinni.
Seuraavaan päivitykseen asti se on moro! Pidetään kivaa ja annetaan joka päivälle mahdollisuus olla se paras päivä ikinä.